Oivallus nro 4 : Onnellinen emäntä- onnellinen lauma

Tiedättekö mikä saa pienen tollerinpojan suupielet hymyyn?
Ei, nyt en vihjaile mihinkään tyttökettuihin liittyvään, vaikka niin luulitte.
Oikea vastaus on Onnellinen Emäntä.
Kun emäntä on onnellinen, niin asiat täällä meillä päin rullaavat oikein mukavasti.
Ruoka tulee oikeaan aikaan ja lenkille pääsee monta kertaa päivässä.
Lisäksi se onnellisuus vaikuttaa siihen hellyyden määrään, jota emäntä minulle ja isännälle jakaa.
Emäntä ei jaksa valittaa jokaisesta koirankarvasta tai kuolaläntistä- se vaan hymyilee semmoista typertynyttä hymyä ja hyräilee kerätessään punanenäisen ystävänsä leluja sängyn alta (piilotan ne aina sinne siltä varalta että joku yrittäisi ryöstää).
Jotenkin olen aavistanut että tämä vähän sokeriseksikin heittäytynyt onnellisuuden ilmapiiri liittyy tuohon emännän joulukinkku-pötsiin ( en oo joutanut nyt käyttää emäntää siellä eläinlääkärissä).
Mutta eipä sillä mitään väliä- kuhan emännällä on hyvä olla.

Meidän makuuhuoneeseen on muuten ilmestynyt semmonen pieni vankila. Olenkohan käyttäytynyt nyt jotenkin typerästi? Isäntä kokosi sellaisen valkoisen laatikon jossa on kalterit meidän makuuhuoneeseen sängyn viereen. Oon nyt koittanu olla tosi kiltti ettei mua vaan sulettas sinne. Mittään pahhaa ennoo tehny! Ainakkaa omasta mielestä. Yhen semmosen ovessa roikkuvan pahvikuvan tuhosin kun ärsytti ihan älynä jäädä yksin kotiin. Senkin jälkeen vietin nolona illan sängyn alla ettei isäntä olis pahana.Onneks se anto äkkiä anteeksi.

Isäntä on treenannu mun kanssa nyt joka päivä kotona käteen palauttamista. Siis ideahan ois et palauttasin sen damin isännän KÄTEEN, jalkojen  juureen tai parin metrin päähän ei oo hyväksyttävä suoritus kuulemma. Miten laiskoja nää ihmiset onkaan,sanokaa mun sanoneen ! Kohta se isäntä tietty luulee et tuon sille aamutossutkin sängyn viereen. Siihen en ala. Onneks isäntä ei omista aamutossuja...

Emäntä kuskas mut viikolla semmoseen messujuttuun. Siellä mä sitten pojotin kolme tuntia ihmisten ihailtavana. Näytinkin parhaat puoleni, eli yritin rakastaa kaikkia. Harmi että lattia oli niin liukas et jatkuvasti olin nenälläni ku eihän tämmönen atomeiksi rakkaudesta purkautuva punahäntä pysyny pystyssä. Ja se hiton häntä- aina kun se alkaa heiluu niin loppuruumis ei pysy sen jutuissa mukana. Joskus pitää ihan purra sitä häntää jotta lopeta- ihan mahottomaks kun menee se heiluminen. Mun hännällä on aina vähän oma elämä.
Mut kivaa oli siellä messuilla. Siellä me nähtiin semmonen ihminen- tai no en ollu ensin kyl varma oliks se ihminen. Se oli ehkä mun emännän pohkeen kokoinen pieni nyytti, joka tuoksu minusta ihan huumavalle.  Olisin halunnu tutkia sitä tarkemmin mut emäntä kielsi- kuulemma saattas viel mennä rikki. Jäi sitten mulle vähän auki että mikä se oli. Emäntä yritti selittää jotain "vauvasta" ja siitä et meillekkin tommonen. En uskonu sitä. Emäntä juksaa mua aika usein !

Äsken käytiin pitkällä aamukävelyllä. Aurinko paisto ja me emännän kans nautittiin.
Vähän kylmä oli, mut kivasti se aurinko kutitteli mun turkkia. Otin yhet lumipesutkin kun oli niin kiva.

Nyt emäntä alkaa kuulemma siivoamaan (hölmön hommaa, mä sotken kohta kuitenkin) joten,
Oivaltamisiin,
Nero-Patti.

.

Vanhempi talvikuva, mut tässäkin oon nauttinut auringosta ja lumipesusta

Oivallus nro 3: Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Noh, ei siis totisesti ollut mun karvoissa. Ainakaan siellä näytelmissä.
Tuomari jotain pölisi emännälle että mun takki olis unohtunut kotiin.. Eli siis emäntä oli taas unohtanut jonkun tosi tärkeen tavaran matkasta, vai mitä?
Meillä oli mukana myös ihana tyttökettu Vanessa, joka tosin oli aika mausteinen tapaus- heti kun yritin vähä kosiskella niin tuli köniin. Auts! Lisäks sitä jännitti kauheesti ja se oksensi autoon. Olin onneks takapenkillä sen ihanan ihmisen kanssa (joka aina nykii mut kaljuksi).
Muut tollerit siellä oli tosi karvasia tapauksia ja mä olin sit ilmeisesti unohtanut laittaa sen päällystakin päälle. Lisäks olin kuulemma tosi "naisellinen" ja se kommentti kävi kyllä vähän mun mahtavan egon päälle. Siis oliko se tuomari ihan sokkee ja eikö se tuntenut niitä palleroita kun niin tarkkaan kopeloi. Teki mieli tokasta sille että hei enkait mä mikään transvesiitti oo kun lapsiakin on jo maailmassa. Mut eihän se ois siitä mun valituksesta mittään älynny ! No, emäntä oli hirveen tyytyväinen mun käytökseen ja yritti tsempata mua. Isännän mielestä oon maailman kommein ja se sitten hehkutti mua siellä ettei mulle jäis paha mieli. On mulla maailman kannustavin lauma !
Vähän kyllä epäilytti toi emännän jaksaminen siellä kehässä, kun eihän se meinaa nykysin saaha ees kenkiä jalkaansa aamulla. Se joulukinkku ei oo vieläkään sulanu sen mahasta.. Pitäsköhän mun kiikuttaa se joku kerta väkisin lääkäriin, eihän tommonen oo normaalia!

Kotona emäntä on taas alkanu hössöttää. Kaiken maaliman kursseja ja koulutuksia se on selaillut netistä, ja nyt kuulemma ollaan kaikenmaaliman järjestöissä että mulla ois ens kesänä ihan älynä tekemistä. Jostain Mejästä se mainihti, sitten siitä lajista missä mennään "ihan putkeen" ja viel jostain luonnetestistä. Kukapa ei mun luonteesta tykkäis, et se luonnetesti on varmaan aika helppo juttu. Nuoleskelen niitä tuomareita vähän, niinku nuoleskelen kaikkia muitakin. Siinä heltyy kovinkin kivisydän.

Oltiin nyt kylässä taas "mummolassa". Siellä asuu se Seppo. Mun paras kaveri.
Riehuttiin ihan hurjana taas pihalla. Mun lempileikki on se että mä juoksen eeltä ja Seppo jahtaa. Sit kun se saa mut kiinni niin painitaan hetki ja sit mä taas otan hatkat ja juoksutan sitä hölmöö ympäri pihamaata. Joskus meen tahallani oikeen syvään hankeen jollon sen jalat ei yllä pohjaan.. siellä se sitten rämpii ja haukkuu mulle kun ei pysy perässä. Hhahahaha, ette usko miten hyvät naurut siitä saa, Seppo kun on kuulemma semmonen madallettu malli. Sitten kuorsataan aina yhessä sohvalla tai matolla kun ollaan riehuttu ihtemme ihan puuduksiin. Kyllä koiran elämä on ihan parasta. Emännälläkin tuntuu aina olevan aika hauskaa kun se kattoo meidän touhuja.

Tänään reenasin emäntää. Tai se kai yritti reenata mua ?
Emäntä laitto kaks damia ihan eri suuntiin ja pisti mut viereen istumaan.
Sitte se osotti sitä toista ja pisti mun hakemaan. Mähän lähin, niin että ei ehtinyt kissaa sanoa.
No menin varmuuden vuoks sen toisen damin luo heti kun sain sen ekan suuhuni. Sit arvoin siinä et kumman veisin eka.. ja se yks huutaa kurkku suorana että "TÄNNE!". Luuleeko se emäntä et mä pystysin ne molemmat tuomaan kerralla. Se oottaa multa kyllä vähän liikaa.
No päätin sit sit viedä sen toisen eka sille ja tuua sit toisen. Tiputin sen damin parin askeleen päähän emännästä että pääsisin nopeempaa hakee sen toisen. No ei kelvannu ku sitte alettiin kyseleen että "Mikä jäi?". Huokasin syvään ja jäin tuijottaa sitä emäntää et onks se tosissaan, eikö se nyt voi ottaa kahta askelta ja sitä damia käteensä. Laiska tuo emäntä!
Noh, heitin äkkii sen ekan damin emännän jalkoihin ja istuin sit emännän viereen.
Sitte sain hakee sen toisen. Oisin niin halunnu leikkiä sillä, niin pakko oli vähän itelleen heitellä sitä.
Ei taas emäntä ymmärtäny huumoria, vaan kielsi mua leikkimästä. Tylsä reeni oli minusta.
Tehtiin sama pari kertaa ja sit siirryttiinki ihan perus palautukseen kun ei mua huvittanu reenata, vaan leikkiä. Emäntä puuskutti jo ihan luovutuskunnossa niin päätettiin mennä sisään. Lohdutin emäntää, että kyllä se siitä. Joskus pitää pistää vähän ees ranttaliksi... ettei emäntäkin ihan kaavoihinsa kangistuis.

Nyt ollaan täällä koko porukka lepäilemässä... Mikään ei oo kivempaa kun käpertyä emännän kainaloon, ja antaa sen rapsuttaa... Jatketaan kohta Sepon kanssa painimista..
Oivaltamisiin,
Nero-Patti.

mä ja mun paras kaveri Seppo.

Oivallus nro 2: Kuinka tunnistat näytelmiin lähtevän emännän?

No, innostuinkin tässä kirjuuttelemaan jo ennen näytelmiä.
Oletteko te muut karvaiset ystäväni huomanneet joskus emäntänne tai isäntänne käyttäytyvän hiukan oudosti? Se voi olla oire tietystä sairaudesta, joka tuntuu vaivaavan aika monta koiranomistajaa. Kutsun sitä "Näytelmä-ressiksi". Se iskee yllättävästi ja äkkiarvaamatta ja ennenkuin huomaattekaan löydätte itsenne satojen ihmisten ja kanssatovereiden silmien edestä... Olen listannut kuitenkin tiettyjä oireita,joita huomatessanne voitte alkaa valmistautumaan näytelmiin lähtemiseen.

1. "Kaikki on hukassa"

Tämä oire vaivaa yleensä jokaista näytelmiin lähtevää omistajaa. Se penkoo kaappien periä etsien sitä "Perhanan hihnaa" tai "Perhanan papereita".Siihen liittyy usein puhinaa,pengontaa, ähkintää ja kiroilua. Iltakaudet se valittaa isännälle, kun varmasti laittoi ne sinne samaan paikkaan minne ennenkin.Siellä "samassa paikassa" ovat myös namipussi, harja, viltti, ylimääräinen vesikuppi ja edelliseltä (puoli vuotta sitten) kerralta jääneet nakin jäänteet. Voit huokaista ja antaa ihmisesi hujeltaa. Olen huomannut että suurin osa näytelmiin sisältyvästä paineesta purkaantuu tässä vaiheessa. Joskus tästä oireesta tulee ikäviä sivuoireita kuten unettomuutta, tiuskimista, ja sekasortoa. Ja kun ne "perhanan paperit" löytyvät lopulta treenirepun sivutaskusta, emäntäsi voi kärsiä unohtelusta- hän on kaiken sen etsimisen keskellä unohtanut ruokkia sinut, isäntäsi ja itsensä. Oiretta esiintyy yleensä viikkoa ennen näytelmiä, mutta joskus se voi myös jäädä päivään ennen itse tapahtumaa jolloin ressikerroin nousee sinne tuhansien paikkeille koska huomennahan niitä tarvitaan. Tällöin sekasorto on väistämätön, ja isäntäsi saattaa tuntea itsensä hyvin hyvin ahdistuneeksi ja palkita sinut tosi pitkällä iltalenkillä, jättäen emännän penkomaan ja tuhisemaan itsekseen.

2.  "Onko se liian lihava/laiha/karvaton/karvainen/iso/pieni jne."

Yllättäin, ennen näytelmiä, omistajasi saattaa muuttua hyvin arvostelevaksi.
Se tuijjottaa sinua lenkillä, kotona, treeneissä ja vierailuilla ja haluaa jatkuvasti tietää vieraiden ihmisten mielipiteen ruumiisi kunnosta, pääsi koosta tai häntäsi pituudesta.
Tämä oire viittaa usein selvästi näytelmiin.
Jotkut emännät saavat tästä pakkomielteen, he mittaavat sinut joka päivä ennen näyttelyä, laskevat jokaisen nappulan jonka suuhusi ruokakupista ammennat, syöttävät sinulle jotain karvanlaatua parantavaa öljyä tai pillereitä ja vertaaavat sinua joka ikiseen saman rodun edustajaan jonka kohtaavat.
Olen huomannut omasta emännästäni sen että hän yrittää kovasti saada minua syömään ennen kyseistä tapahtumaa. Saan paljon herkkujakin (nams!) ja siitä en ole kyllä yhtään pahoillaan.
Joskus koen hieman ahdistavana, kun hän tuijottaa lenkilläkin tassujani, kuin varmistaen että askelmittani on tarpeeksi pitkä. Onneksi emännälläni on reilusti huumoria, muuten hän ei varmaan tästä "Näytelmä-ressistä" selviäisikään. 

3. Se Ńainen jonka nimeä ei saa sanoa ääneen.

Se tulee aina ennen näytelmiä. Sillä on mukanaan sakset, kumihanskat, kenties kampa.
Se repii ja riistää juuri hyvin asettelemasi hönöttävät korvakarvat ja leikkaa tassuistasi työllä ja vaivalla kasvatetut talvikarvasaappaat( vaikka ne olisivat muotia). Jotkut rodut joutuvat saksien alle. Paras kaverini Seppo (se on terrieri) nyvitään aina ihan kaljuksi. Sitten se täti silittää, antaa jotain hyvää tai kehuu hienoksia pojaksi. Sinua hävettää koska se saattoi leikata jopa pissittimesi päästä ne pitkät lämmittävät karvat. En uskalla sanoa sen nimeä ääneen, mutta sen käynti on aivan varma oire näytelmistä ! Ja sitäkin on pakko rakastaa heti toimenpiteen jälkeen, sillä on se silti niin IHANA!

4. Pesulle mars !

Usein joudun käymään pesulla muistakin syistä, kuten esimerkiksi siksi että olen yrittänyt hankkia itikoilta suojaavan mutakerroksen tallin lantalasta, mutta yhtä selkeä oire näytelmistäkin on pesu.
Sinut työnnetään ahtaaseen suihkukoppiin(vastarinnastasi huolimatta) emäntäsi tai isäntäsi kanssa. Hän heiluu siellä puolialasti, yrittäen saada sinut pestyä. Yleensä lopputulos näyttää siltä että pesijäsi olisi itse käynyt suihkussa.
Sinua kiukuttaa sillä vesi on yleensä aina liian kylmää tai liian lämmintä. Sitä menee aina korviin ja nenään. Sitten se "ruusuntuoksuinen" saippua jota sinuun työnnetään kilokaupalla. Viimeistään tässä vaiheessa korvasi alkavat lupottaa nolotuksen määrästä. Kun sinut saadaan huuhdottua sinut kuivataan joko pyyhkeellä tai sellaisella härvelillä joka hurisee(minusta se on kauhean pelottava,onneksi emäntäni ei käytä sellaista)  ja emäntäsi valittaa kun koko vessasta tai suihkuhuoneesta tuli ylitsevuotava kylpyamme. Tässä vaiheessa yleensä ravistelet jolloin kaikki 10 metrin säteellä saavat osansa pesusi tuskasta. Emäntäsi naama punoittaa,hän huohottaa ja yrittää kuivata edes jotain pesun aiheuttamasta märkyydestä. Itse rakastan pesun jälkeen vielä hankautua pyyhkeeseen kuin hylje joka laskisi kyljellään mereen. Tämä näky on kuulemma huvittava ja isäntä saa yleensä hyvät naurut. Se ei ymmärrä että kaikki tämä 15 minuuttia kestänyt kidutus on saanut minut kutiamaan jonka takia minun täytyy hankautua kaikkea sitä helpottavaa vasten (lue :isännän uudet farkut tai lattialle laitettu matto).

5.Pakkaaminen...

Huomaat kyllä kun tämä oire ilmestyy omistajasi käytökseen.
Hän laittaa kaiken valmiiksi näytelmiä varten.
Tavaraa on enemmän kuin ulkomaille lähdettäessä ja ne tuskin mahtuvat kunnolla takapenkille tai konttiin. Kaikesta on varatavarat (varaharja,varapyyhe,varavesikuppi,varanamit,varanäyttelylapun pitelin, vara avaimet, vara....) ja sitten sinne reppuun on tiensä löytänyt myös ne perhanan tavaratkin.
Omistajasi tarkastaa viiteen kertaan että kaikki on mukana, ja silti hän unohtaa jotain oleellista.
Älä huoli- joskus voi käydä niin onnekkaasti että muistaessaan kaiken muun hän unohtaa sinut kotiin, jolloin voi olla että pelastaudut näytelmistä kokonaan !

6. Viime hetken treenaus

"Nero seiso, nero seiso, nero katso, nero seiso, ei sinne, nero, katso ankka, eikun namia !"
No nyt on viime päivien aika ennen näyttelyä, kun omistajasi laittaa sen ohuen nauhan kaulaasi, kiikuttaa sinut pihalle ja alkaa väännellä sinua täysin luonnotomiin seisonta asentoihin. Jos yrität istua hän meinaa pillahtaa itkuun. Yleensä kädessä on jotain tosi herkkua, jonka takia ainakin minä yritän kovasti saada emäntäni pysymään hyvällä tuulella, sillä silloin sieltä saattaa vaikka tipahtaakkin jotain ihanaa. Tätä oiretta esiintyy joskus jo paljon ennen näyttelyä, ja silloin sinut viedään sellaisiin "koulutuksiin" joissa on muitakin karvaisia kavereita, joita heidänkin omistajansa yrittävät epätoivoisesti saada seisomaan paikallaan ja juoksemaan nätisti. Itse voisin kehua vähän itseäni sillä minusta se on aika helppo temppu seisoa paikallaan, paitsi jos on joku ihana tyttökettu ihan lähettyvillä, joka häiritsee keskittymistäni. Emäntä ei ymmärrä ettei ne naiset mua odottele, jos en heti mene esittäytymään. NIH !

7. Lähdön aamu koittaa...

Huomasit varmaan että edellisenä yönä omistajasi ei saanut unta. Hän hyppää aamulla heti ensimmäiseen kellon soittoon kuin jänis. Silmäpussit polvissa roikkuen hän alkaa valmistautua lähtöön. Tavaroiden tarkastus part.10001 ja sitten se yrittää saada itseään edes vähän ihmisen näköiseksi vaikka sinuahan sinne mennään näyttämään eikä omistajaa. Omistajasi ei välttämättä pysty tai muista syödä. Sinuakaan ei ruokita välttämättä, sillä halutaan että olet mahdollisimman nälkäinen näyttelyssä ja seuraat sitä nakin palaa kuin viimeistä ateriaasi. Isäntä ei ehdi yleensä jouda edes kahvia kun pitäisi jo olla menossa. Sitten ahtaudutaan autoon, jossa on tavaraa ja se häkki (kyllä sinne joudut koko päiväksi istumaan) ja lähdetään matkaan. Jotain unohtuu kuitenkin niin palataan vielä takaisin kotipihaan. Emäntäsi on hermostunut ja tiuskii tai sitten on niin "Näytelmä-ressin" uuvuttama että nukahtaa matkalla autoon. Tässä vaiheessa (jos sinua ei unohdettu kotiin) et pysty enää perääntymään.Sinut ollaan kaapattu, ja viemässä näytelmiin. Hyväksy kohtalosi tai heittäydy hankalaksi- kukin tavallaan.

Tässä suurin osa oireista. Muita oireitakin  voi esiintyä sillä jokainen Emäntä tai Isäntä on yksilö.
Oireet huomatessasi pudota karvat ja syö jotain sopimatonta. Silloin ei välttämättä tarvitse lähteä.
Jos nyt kuitenkin joudut paikalle niin koita käyttäytyä ja näyttää hyvältä- laumasi mielenterveyden tähden.
Meillä oireet ovat jo aika selkeät ja yritän henkisesti valmistautua Emäntäni hermoromahdukseen pussailemalla häntä joka päivä ja muistuttamalla häntä siitä että hän on maailman paras emäntä vaikkei karvani olekkaan kuin samojedillä tai vaikka ne kaikki perhanan tavarat eivät olleetkaan mukana.
Oivaltamisiin,
Nero-Patti.

Oivallus nro 1- Oma blogi

Hyvä blogini lukija-
tämä on minun blogini !
Minä olen Absolutis Montalto Nero, kotoisemmin Nero, Nerppa,Nöpönenä, Nero-patti, Hönö ja joskus minua kutsutaan myös Perke....ksi vaikken sitä nimeä useasti kuulekkaan. Ja kirjurini mielestä nimi ei ole painokelpoinen.. mikä nimi lieneekään !
Olen 2-vuotias koirapoika, rodultani aito ja oikea novascotiannoutaja eli Tolleri.

Eli olen yksi niistä koiramaailman ihmeistä, punanenäinen, ketun näköinen keskikokoinen noutaja. Pidän erittäin paljon mm. metsästyksestä, nukkumisesta ja touhuamisesta laumani kanssa... Kyllä kuulit oikein- minulla on oikea lauma.

Minun laumaani kuuluu Isäntä ja Emäntä. Emäntä on se joka näpyttää tälläkin hetkellä tekstiä ruudulle.

Itse kun en saa vaaleanpunaisia varpaitani millään sovitettua näppäimistölle-tekstistä ei saa mitään selvää.. Saavuin laumaani syksyllä 2009, jolloin siihen kuului vielä vanha ja viisas Iisi-mummokin.

Iisikin oli tolleri ja opetti minulle tärkeitä asiota laumassa toimimisesta. Se oli Emännän ja Isännän ensimmäinen oma tolleri, jonka kanssa he olivat jo syventyneet rotumme erilaisiin luonteen piirteisiin. Tosin Iisi oli kuulemma nimensä veroinen, helppo ja rauhallinen ja siirtyi koirien taivaaseen syksyllä 2011. Minä toin laumaani vähän vipinää ja jännitystä. Pentuna olin aikamoinen rasavilli- oivalsin jo silloin että vaahtomuovi ja tekstiilinpuhdistus aine eivät kuulu koiran ruokavalioon. Hupsis!

Takaisin asiaan- minun laumaani.

Isäntä on se joka yrittää kovasti saada minut oivaltamaan asioita- tuolla keskellä villiä luontoa.

Olenkin oppinut sieltä jo jotain ja lempipuuhaani Isännän kanssa on metsästää lintuja.Uiminen on mun lempparia, ja vedestä toisin kaiken mitä sinne heittää tai mitä sinne tippuu. Minun työni olisi tuoda kaikki Isännän ampumat linnut hänen jalkojensa juureen myös sieltä metsästä. Aina tämä ei huvita, mutta kehitys on kuulemma parempaan suuntaan ! Joskus olen myös joutunut raahaamaan pahan makuisia variksia ja hirveän kokoista rusakkoa, ja Emännän kannustamana olen kuulemma suorittanut jonkun NOU-kokeenkin.. Pitihän sille kaikki viedä kun se niin hihkui ja kannusti, ettei joutuisi itseään turhaan nolaamaan.

Emäntä käyttää minua semmoisella hiekkakentällä suorittamassa nopeutta vaativia tehtäviä, missä saan kiivetä, hypätä ja mennä tunnelista. Se on minusta aika hauskaa, varsinkin kun emäntä on monta metriä jäljessä ja ihan väärällä esteellä- minun mielestä.

Lisäksi Emäntä tykkää kuljettaa minua kaikenmaailman arvosteltavana. Se sanoo sitä "näyttäytymiseksi". Siellä tutkitaan usein minun haarojen väli ja suuta. Lisäksi jollain kepillä mittaillaan että olenko kasvanut. Siellä on paljon muitakin ketun näköisiä kavereita ja lisäksi ihania tyttökettuja... olen aikamoinen naistenmies. Vaikka itse sanonkin. Naiset ei aina ole vissiin samaa mieltä, ja Emännän mielestä olen vähän turhan innokas.. No innokuuteni ansioista minulla on jo jälkikasvua 5 pennun verran. Ei tosin ole sekään tyttö sen yhden kerran jälkeen soitellut.. harmi ettei siitä tullut sitten sen vakavampaa.

Emäntä tahtoo kertoa myös pari luonteenpiirrettäni: Olen nopeasti oppiva, nopea,vilkas, yliaktiivinen, vähän tyhmä(en kyllä sitä myönnä) ja kaikkia rakastava. Sanontani onkin " Peace, Love and Understanding ".

Rakastan melkein kaikkia kaksijalkaisia ja tahtoisin aina kovasti pussailla ja halailla heitä. Minua pitääkin hiukan toppuutella etten vieraitten saapuessa hajoa atomeiksi. Niin vinhasti punainen puuhkahäntäni pyörii. Lisäksi jotkut vieraat melkein kaatuvat kun yritän halata heitä, eivätkä ymmärrä että teen sen pelkästään rakkaudesta. Siitä saankin usein vähän toruja..

Ensi viikonloppuna suuntaan taas näytelmiin- kerron sitten oivalsinko sieltä jotakin uutta.

Nyt minun täytyy päästää sihteeri unille, joita se nykyään nukkuukin enemmän kuin yleensä johtuen äkkinäisestä lihomisesta .. en ymmärrä söikö se koko kinkun jouluna vai mistä se johtuu.. jostain vauvasta ne on puhuneet ja raahanneet meidän kotiin hirveän kasan pieniä vaatteita ja tavaroita.

Sen näkee sitten.

Oivaltamisiin,

Nero-Patti.

ps. kuva on vanha, olen siinä ihan pieni. Emäntä laittaa uusia kuvia kun ehtii.