Nyt on nimittäin emäntäkin älynnyt että miten niitä koiria koulutetaan. Kirosanat ja hirveä huuto ovat vaihtuneet leikkiin ja iloiseen kiljumiseen ja hihkumiseen. Mie oon niiiiiiiin otettu, kun saan jatkuvasti kuulla miten hyvä oon, ja vähän se onkin noussut jo hattuun tuo mainious. Jospa välillä käväisisin maan pinnalla...ehkä ens viikolla.
Niin ja tiiättekö mitä- mie kävin taas näytelmissä.Mut nyt jopa pärjäsin, sain sen sertifikaatin, semmonen sinivalkonen kangashärpäke. Enemmän tykkäsin mun kumiankasta jonka sain tietty palkinnoks kun seison ihan hievahtamatta sen miehen katellessa mua sillä silmällä..kyllähän työ tiiätte.
Niin ja sit meni kyllä pasmat emännällä ihan sekaisin kun sai sen härpäkkeen käsiinsä,se hyppi valehtelematta kymmenen metriä ilmaan. Mullakin tais ne kaks hernettä päässä tehä sitten arvostelun jälkeen tenän kun haistoin yhen punaturkkisen naikkosen olevan kevättä rinnassa(en kehtoo ihan tarkalleen kertoo,ei oo lasten kuultavaa) ja sitten itkeä tirruutin sen kaunokaisen perään. Emäntä oli niin onnesta sekasin ettei jaksanut edes valittaa mun tunteiden purkauksesta. Mut mun harmiksi me sitten kuitenkin lähettiin kotiin. Lihapullatkaan ei maistunu kotimatkalla- olin niin sen naikkosen pauloissa.
 |
| MÄ YLPEENÄ NÄYTELMISSÄ! |
Niiiiiih, ja tietty meillä on nyt sitten sen ihmispennunkin kanssa alkanu menemään tosi hyvin. Se on nimittäin alkanu syödä muutakin ku maitoo. Ja arvaatte varmaan kuka on innokkaana siivomassa-mä tietty ! Höpsö pentu kun puolet eväästä on lattialla- mut mä vaan kiittelen.
Kevääseen on siis kuulunut kaikkea mukavaa. Treenailtu on ja Seppokin pääsi kesäkarvaan. Käytiin Sepon kanssa heittämässä talviturkitkin viime viikolla-kielloista huolimatta. Ei ollu edes kylmää..tai no ehkä oli mut mentiin äkkiä sisällä uunin viereen lämmittelemään.
Ja emännällä on jalat solmussa siellä agilityharkoissa. Viimeks melkein turhauduin kun ei se osannut mittään. Minä jouduin sit arvailemaan mikä oli seuraava este. Pah. Noh, annoin sille anteeksi kun sain ees vähän purkaa tätä säteilevää energiaani. Hurjan kovasti kyllä juoksin,en tiiä oliko sillä vaikutusta. Kentän laidalla sanoivat vaan emännälle että on sulla nopea koira.. Niinpä, mut emäntä on vielä talviteloillaan.
Kaikesta huolimatta haluan muistuttaa teitä kaikki karvaisia kavereitani- muistakaa välillä kehua emäntää, ettei se ihan täysin menetä itseluottamustaan. Onhan ne kuitenkin meidän koirien parhaita kavereita (jos isäntää ei lasketa). Pusuja vaan kaikille emännille ympäri maan-teette tärkeää työtä kun palvelette parhaita ystäviänne. Ja ei hätää jos aina ette onnistukkaan- me emme tuomitse, vaan olemme joka ikinen päivä yhtä onnellisia kun lähdette kanssamme aamulla ulos. Heilutamme häntää ja nuolaisemme poskea-sen merkiksi että olette laumamme tärkeimpiä jäseniä. Annamme anteeksi virheenne ja yritämme vuoksenne aina parhaamme.
Kuten emäntä totesi- On onni omistaa punaturkki.
Voisin todeta- On onni omistaa emäntä.
Mutta johan aika rientää
Seppo jo pyytelee leikkimään
Aurinkoisia terveisiä
Teiden punaturkiltanne,
Nerolta.
Oivaltamisiin!
Emännältä: Nero siis Lieksan näyttelyissä ERI,SA,SERT,PU2.
