Nero-Patti ihan itse.

Nero-Patti ihan itse.
Nero 2 vee.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Oivallus nro 5: Ihmispentu

Nyt rakkaat blogin lukijat korvat hörölle- on sattunut jotain todella kummallista. Laumaani on liittynyt uusi jäsen !! Tällä kertaa se on karvaton otus. Se emännän joulukinkku-pötsi osoittautuikin joksikin muuksi kuin ummetukseksi.. SIELTÄ TULI IHMISPENTU!
Kerronpa miten moinen sattuma tapahtui:
Huomasin että Emäntä käyttäytyi eräänä iltana hyvin levottomasti. Hän pyöri ja hyöri ja pysähtyi välillä nojailemaan seiniin ja puuhkutti kuin maratoonilla. Luulin että Emäntää vaan vääntää vähän vattasta. Sitten ne meni Isännän kanssa nukkumaan ja jossain vaiheessa yötä Emäntä hyppäs pystyyn ja säntäs vessaan. Sitten se herätti Isännän ja ne alko hurjana pakata tavaroita ja vetää vaatetta niskaan. Olin ihan puoliunessa ja mietin vaan et " Okei hulluks ne on tullu".
Isäntä sano jotain et "Nero odottaa, mummo tulee hakee!" Sitten ne häippäs ja jätti mut kotiin yksin-keskellä yötä !
Ookoo, oonhan mä iso mies enkä pimeetä tai yksinoloo pelkää.. mut oli silti vähän ikävää kun ihan yhtäkkii yksin jätetään. Jäin eteiseen oottelee, ja pianhan se mummo tulikin. Se otti mut kyytiin ja vei mummolaan, missä viihdyin Sepon kanssa leikkien. Seuraavana iltana Isäntä tulikin jo mummolaan käymään ja mä olin ihan täpinöissäni. Ihmettelin vaan et minne se oli jättänyt Emännän- eikai Emännälle oo sattunna jottain?!
Sit se Isäntä jätti mut vieläkin sinne Mummolaan- ei kyllä haitannu yhtään kun oli Sepon kans painit kesken.
No sit kestikin jokunen päivä (menin päivissä ihan sekasin kun niitä oli niin monta) kunnes Isäntä tuli hakemaan. Huomasin heti et joku outo juttu haisi meidän autossa... kummallista.
Kun tultiin kotiin se haju vaan voimistui, ja siellä se Emäntä olikin - ja mikä sillä oli sylissä!
Karvaton makealta tuoksuva nyytti.. Innostuin heti kovin ja olisin halunnut pussailla sen läpimäräksi.
Se oli niin söpö- mutta hui kauhistus mikä ääni siitä lähti.Sehän huusi kuin palosireeni.
Seuraavat päivät menivätkin tutustuessa tähän otukseen-aluksi olin kuulemma liian innokas, mutta pian opin että ihmispennun sänky( se nukkuu vankilassa) ja muut sille tuoksuvat tavarat olivat kiellettyä aluetta.
Oon yrittänyt viihdyttää tätä välillä kovaan ääneen huutavaa kaveria- kannoin sille parhaat lelunikin, mutta ei se oikeen innostunut. Emäntä lohdutti että kyllä se jossain vaiheessa alkaa mun kans leikkiä, sitä odotellessa !

Okei sit asiaan- eli minuun tietysti.
Sain tänä vuonna sellaisen palkinnon meidän kaupungin kennelkerholta- vuoden noutajaluppaus.
Kiitoksii vaan kovasti, oonhan aikamoinen luppaus.
Olisin tosin toivonut palkinnoks pallon tai jonkun ihanan herkkuluun mut sain semmosen plakaatin jonka emäntä laitto hyllyyn- ei oo hirveesti mulle siitä iloa.
Emännällä on kova kiire suunnitelessa ens kauden treenejä ja muuta oheistoimintaa- minkä tuolta toukan hoitomiseltaan ehtii.
Mulle on kuulemma luvassa ainakin noutotreenejä,jälkikurssia,ehkä luonnetestiä ja agilitytreenejä. Lisäks varmaan jotkut näytelmät jos muistan pukee takin päälle. Ja sitte syksyllä tietty metälle- mihinkäs muuallekkaan :)
Mut hei-nyt se ihmispentu on nälkänen joten mun sihteeri emäntä ei jouvva enempää kirjuuttelee.
MORJENS, ja oivaltamisiin,
Ylpeä Iso-Veli,

Nero-Patti

Yläkuvassa se meidän Ihmispentu ja tossa vieressä mä pienenä, kumpi onkaan söpömpi?