Nero-Patti ihan itse.

Nero-Patti ihan itse.
Nero 2 vee.

torstai 12. tammikuuta 2012

Oivallus nro 2: Kuinka tunnistat näytelmiin lähtevän emännän?

No, innostuinkin tässä kirjuuttelemaan jo ennen näytelmiä.
Oletteko te muut karvaiset ystäväni huomanneet joskus emäntänne tai isäntänne käyttäytyvän hiukan oudosti? Se voi olla oire tietystä sairaudesta, joka tuntuu vaivaavan aika monta koiranomistajaa. Kutsun sitä "Näytelmä-ressiksi". Se iskee yllättävästi ja äkkiarvaamatta ja ennenkuin huomaattekaan löydätte itsenne satojen ihmisten ja kanssatovereiden silmien edestä... Olen listannut kuitenkin tiettyjä oireita,joita huomatessanne voitte alkaa valmistautumaan näytelmiin lähtemiseen.

  1. "Kaikki on hukassa"
Tämä oire vaivaa yleensä jokaista näytelmiin lähtevää omistajaa. Se penkoo kaappien periä etsien sitä "Perhanan hihnaa" tai "Perhanan papereita".Siihen liittyy usein puhinaa,pengontaa, ähkintää ja kiroilua. Iltakaudet se valittaa isännälle, kun varmasti laittoi ne sinne samaan paikkaan minne ennenkin.Siellä "samassa paikassa" ovat myös namipussi, harja, viltti, ylimääräinen vesikuppi ja edelliseltä (puoli vuotta sitten) kerralta jääneet nakin jäänteet. Voit huokaista ja antaa ihmisesi hujeltaa. Olen huomannut että suurin osa näytelmiin sisältyvästä paineesta purkaantuu tässä vaiheessa. Joskus tästä oireesta tulee ikäviä sivuoireita kuten unettomuutta, tiuskimista, ja sekasortoa. Ja kun ne "perhanan paperit" löytyvät lopulta treenirepun sivutaskusta, emäntäsi voi kärsiä unohtelusta- hän on kaiken sen etsimisen keskellä unohtanut ruokkia sinut, isäntäsi ja itsensä. Oiretta esiintyy yleensä viikkoa ennen näytelmiä, mutta joskus se voi myös jäädä päivään ennen itse tapahtumaa jolloin ressikerroin nousee sinne tuhansien paikkeille koska huomennahan niitä tarvitaan. Tällöin sekasorto on väistämätön, ja isäntäsi saattaa tuntea itsensä hyvin hyvin ahdistuneeksi ja palkita sinut tosi pitkällä iltalenkillä, jättäen emännän penkomaan ja tuhisemaan itsekseen.

2.  "Onko se liian lihava/laiha/karvaton/karvainen/iso/pieni jne."

Yllättäin, ennen näytelmiä, omistajasi saattaa muuttua hyvin arvostelevaksi.
Se tuijjottaa sinua lenkillä, kotona, treeneissä ja vierailuilla ja haluaa jatkuvasti tietää vieraiden ihmisten mielipiteen ruumiisi kunnosta, pääsi koosta tai häntäsi pituudesta.
Tämä oire viittaa usein selvästi näytelmiin.
Jotkut emännät saavat tästä pakkomielteen, he mittaavat sinut joka päivä ennen näyttelyä, laskevat jokaisen nappulan jonka suuhusi ruokakupista ammennat, syöttävät sinulle jotain karvanlaatua parantavaa öljyä tai pillereitä ja vertaaavat sinua joka ikiseen saman rodun edustajaan jonka kohtaavat.
Olen huomannut omasta emännästäni sen että hän yrittää kovasti saada minua syömään ennen kyseistä tapahtumaa. Saan paljon herkkujakin (nams!) ja siitä en ole kyllä yhtään pahoillaan.
Joskus koen hieman ahdistavana, kun hän tuijottaa lenkilläkin tassujani, kuin varmistaen että askelmittani on tarpeeksi pitkä. Onneksi emännälläni on reilusti huumoria, muuten hän ei varmaan tästä "Näytelmä-ressistä" selviäisikään. 

3. Se Ńainen jonka nimeä ei saa sanoa ääneen.

Se tulee aina ennen näytelmiä. Sillä on mukanaan sakset, kumihanskat, kenties kampa.
Se repii ja riistää juuri hyvin asettelemasi hönöttävät korvakarvat ja leikkaa tassuistasi työllä ja vaivalla kasvatetut talvikarvasaappaat( vaikka ne olisivat muotia). Jotkut rodut joutuvat saksien alle. Paras kaverini Seppo (se on terrieri) nyvitään aina ihan kaljuksi. Sitten se täti silittää, antaa jotain hyvää tai kehuu hienoksia pojaksi. Sinua hävettää koska se saattoi leikata jopa pissittimesi päästä ne pitkät lämmittävät karvat. En uskalla sanoa sen nimeä ääneen, mutta sen käynti on aivan varma oire näytelmistä ! Ja sitäkin on pakko rakastaa heti toimenpiteen jälkeen, sillä on se silti niin IHANA!

4. Pesulle mars !

Usein joudun käymään pesulla muistakin syistä, kuten esimerkiksi siksi että olen yrittänyt hankkia itikoilta suojaavan mutakerroksen tallin lantalasta, mutta yhtä selkeä oire näytelmistäkin on pesu.
Sinut työnnetään ahtaaseen suihkukoppiin(vastarinnastasi huolimatta) emäntäsi tai isäntäsi kanssa. Hän heiluu siellä puolialasti, yrittäen saada sinut pestyä. Yleensä lopputulos näyttää siltä että pesijäsi olisi itse käynyt suihkussa.
Sinua kiukuttaa sillä vesi on yleensä aina liian kylmää tai liian lämmintä. Sitä menee aina korviin ja nenään. Sitten se "ruusuntuoksuinen" saippua jota sinuun työnnetään kilokaupalla. Viimeistään tässä vaiheessa korvasi alkavat lupottaa nolotuksen määrästä. Kun sinut saadaan huuhdottua sinut kuivataan joko pyyhkeellä tai sellaisella härvelillä joka hurisee(minusta se on kauhean pelottava,onneksi emäntäni ei käytä sellaista)  ja emäntäsi valittaa kun koko vessasta tai suihkuhuoneesta tuli ylitsevuotava kylpyamme. Tässä vaiheessa yleensä ravistelet jolloin kaikki 10 metrin säteellä saavat osansa pesusi tuskasta. Emäntäsi naama punoittaa,hän huohottaa ja yrittää kuivata edes jotain pesun aiheuttamasta märkyydestä. Itse rakastan pesun jälkeen vielä hankautua pyyhkeeseen kuin hylje joka laskisi kyljellään mereen. Tämä näky on kuulemma huvittava ja isäntä saa yleensä hyvät naurut. Se ei ymmärrä että kaikki tämä 15 minuuttia kestänyt kidutus on saanut minut kutiamaan jonka takia minun täytyy hankautua kaikkea sitä helpottavaa vasten (lue :isännän uudet farkut tai lattialle laitettu matto).

5.Pakkaaminen...

Huomaat kyllä kun tämä oire ilmestyy omistajasi käytökseen.
Hän laittaa kaiken valmiiksi näytelmiä varten.
Tavaraa on enemmän kuin ulkomaille lähdettäessä ja ne tuskin mahtuvat kunnolla takapenkille tai konttiin. Kaikesta on varatavarat (varaharja,varapyyhe,varavesikuppi,varanamit,varanäyttelylapun pitelin, vara avaimet, vara....) ja sitten sinne reppuun on tiensä löytänyt myös ne perhanan tavaratkin.
Omistajasi tarkastaa viiteen kertaan että kaikki on mukana, ja silti hän unohtaa jotain oleellista.
Älä huoli- joskus voi käydä niin onnekkaasti että muistaessaan kaiken muun hän unohtaa sinut kotiin, jolloin voi olla että pelastaudut näytelmistä kokonaan !

6. Viime hetken treenaus

"Nero seiso, nero seiso, nero katso, nero seiso, ei sinne, nero, katso ankka, eikun namia !"
No nyt on viime päivien aika ennen näyttelyä, kun omistajasi laittaa sen ohuen nauhan kaulaasi, kiikuttaa sinut pihalle ja alkaa väännellä sinua täysin luonnotomiin seisonta asentoihin. Jos yrität istua hän meinaa pillahtaa itkuun. Yleensä kädessä on jotain tosi herkkua, jonka takia ainakin minä yritän kovasti saada emäntäni pysymään hyvällä tuulella, sillä silloin sieltä saattaa vaikka tipahtaakkin jotain ihanaa. Tätä oiretta esiintyy joskus jo paljon ennen näyttelyä, ja silloin sinut viedään sellaisiin "koulutuksiin" joissa on muitakin karvaisia kavereita, joita heidänkin omistajansa yrittävät epätoivoisesti saada seisomaan paikallaan ja juoksemaan nätisti. Itse voisin kehua vähän itseäni sillä minusta se on aika helppo temppu seisoa paikallaan, paitsi jos on joku ihana tyttökettu ihan lähettyvillä, joka häiritsee keskittymistäni. Emäntä ei ymmärrä ettei ne naiset mua odottele, jos en heti mene esittäytymään. NIH !

7. Lähdön aamu koittaa...

Huomasit varmaan että edellisenä yönä omistajasi ei saanut unta. Hän hyppää aamulla heti ensimmäiseen kellon soittoon kuin jänis. Silmäpussit polvissa roikkuen hän alkaa valmistautua lähtöön. Tavaroiden tarkastus part.10001 ja sitten se yrittää saada itseään edes vähän ihmisen näköiseksi vaikka sinuahan sinne mennään näyttämään eikä omistajaa. Omistajasi ei välttämättä pysty tai muista syödä. Sinuakaan ei ruokita välttämättä, sillä halutaan että olet mahdollisimman nälkäinen näyttelyssä ja seuraat sitä nakin palaa kuin viimeistä ateriaasi. Isäntä ei ehdi yleensä jouda edes kahvia kun pitäisi jo olla menossa. Sitten ahtaudutaan autoon, jossa on tavaraa ja se häkki (kyllä sinne joudut koko päiväksi istumaan) ja lähdetään matkaan. Jotain unohtuu kuitenkin niin palataan vielä takaisin kotipihaan. Emäntäsi on hermostunut ja tiuskii tai sitten on niin "Näytelmä-ressin" uuvuttama että nukahtaa matkalla autoon. Tässä vaiheessa (jos sinua ei unohdettu kotiin) et pysty enää perääntymään.Sinut ollaan kaapattu, ja viemässä näytelmiin. Hyväksy kohtalosi tai heittäydy hankalaksi- kukin tavallaan.

Tässä suurin osa oireista. Muita oireitakin  voi esiintyä sillä jokainen Emäntä tai Isäntä on yksilö.
Oireet huomatessasi pudota karvat ja syö jotain sopimatonta. Silloin ei välttämättä tarvitse lähteä.
Jos nyt kuitenkin joudut paikalle niin koita käyttäytyä ja näyttää hyvältä- laumasi mielenterveyden tähden.
Meillä oireet ovat jo aika selkeät ja yritän henkisesti valmistautua Emäntäni hermoromahdukseen pussailemalla häntä joka päivä ja muistuttamalla häntä siitä että hän on maailman paras emäntä vaikkei karvani olekkaan kuin samojedillä tai vaikka ne kaikki perhanan tavarat eivät olleetkaan mukana.
Oivaltamisiin,
Nero-Patti.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti