Nero-Patti ihan itse.

Nero-Patti ihan itse.
Nero 2 vee.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Oivallus nro 4 : Onnellinen emäntä- onnellinen lauma


Tiedättekö mikä saa pienen tollerinpojan suupielet hymyyn?
Ei, nyt en vihjaile mihinkään tyttökettuihin liittyvään, vaikka niin luulitte.
Oikea vastaus on Onnellinen Emäntä.
Kun emäntä on onnellinen, niin asiat täällä meillä päin rullaavat oikein mukavasti.
Ruoka tulee oikeaan aikaan ja lenkille pääsee monta kertaa päivässä.
Lisäksi se onnellisuus vaikuttaa siihen hellyyden määrään, jota emäntä minulle ja isännälle jakaa.
Emäntä ei jaksa valittaa jokaisesta koirankarvasta tai kuolaläntistä- se vaan hymyilee semmoista typertynyttä hymyä ja hyräilee kerätessään punanenäisen ystävänsä leluja sängyn alta (piilotan ne aina sinne siltä varalta että joku yrittäisi ryöstää).
Jotenkin olen aavistanut että tämä vähän sokeriseksikin heittäytynyt onnellisuuden ilmapiiri liittyy tuohon emännän joulukinkku-pötsiin ( en oo joutanut nyt käyttää emäntää siellä eläinlääkärissä).
Mutta eipä sillä mitään väliä- kuhan emännällä on hyvä olla.

Meidän makuuhuoneeseen on muuten ilmestynyt semmonen pieni vankila. Olenkohan käyttäytynyt nyt jotenkin typerästi? Isäntä kokosi sellaisen valkoisen laatikon jossa on kalterit meidän makuuhuoneeseen sängyn viereen. Oon nyt koittanu olla tosi kiltti ettei mua vaan sulettas sinne. Mittään pahhaa ennoo tehny! Ainakkaa omasta mielestä. Yhen semmosen ovessa roikkuvan pahvikuvan tuhosin kun ärsytti ihan älynä jäädä yksin kotiin. Senkin jälkeen vietin nolona illan sängyn alla ettei isäntä olis pahana.Onneks se anto äkkiä anteeksi.

Isäntä on treenannu mun kanssa nyt joka päivä kotona käteen palauttamista. Siis ideahan ois et palauttasin sen damin isännän KÄTEEN, jalkojen  juureen tai parin metrin päähän ei oo hyväksyttävä suoritus kuulemma. Miten laiskoja nää ihmiset onkaan,sanokaa mun sanoneen ! Kohta se isäntä tietty luulee et tuon sille aamutossutkin sängyn viereen. Siihen en ala. Onneks isäntä ei omista aamutossuja...

Emäntä kuskas mut viikolla semmoseen messujuttuun. Siellä mä sitten pojotin kolme tuntia ihmisten ihailtavana. Näytinkin parhaat puoleni, eli yritin rakastaa kaikkia. Harmi että lattia oli niin liukas et jatkuvasti olin nenälläni ku eihän tämmönen atomeiksi rakkaudesta purkautuva punahäntä pysyny pystyssä. Ja se hiton häntä- aina kun se alkaa heiluu niin loppuruumis ei pysy sen jutuissa mukana. Joskus pitää ihan purra sitä häntää jotta lopeta- ihan mahottomaks kun menee se heiluminen. Mun hännällä on aina vähän oma elämä.
Mut kivaa oli siellä messuilla. Siellä me nähtiin semmonen ihminen- tai no en ollu ensin kyl varma oliks se ihminen. Se oli ehkä mun emännän pohkeen kokoinen pieni nyytti, joka tuoksu minusta ihan huumavalle.  Olisin halunnu tutkia sitä tarkemmin mut emäntä kielsi- kuulemma saattas viel mennä rikki. Jäi sitten mulle vähän auki että mikä se oli. Emäntä yritti selittää jotain "vauvasta" ja siitä et meillekkin tommonen. En uskonu sitä. Emäntä juksaa mua aika usein !

Äsken käytiin pitkällä aamukävelyllä. Aurinko paisto ja me emännän kans nautittiin.
Vähän kylmä oli, mut kivasti se aurinko kutitteli mun turkkia. Otin yhet lumipesutkin kun oli niin kiva.

Nyt emäntä alkaa kuulemma siivoamaan (hölmön hommaa, mä sotken kohta kuitenkin) joten,
Oivaltamisiin,
Nero-Patti.

.
Vanhempi talvikuva, mut tässäkin oon nauttinut auringosta ja lumipesusta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti