Nero-Patti ihan itse.

Nero-Patti ihan itse.
Nero 2 vee.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Oivallus nro 3: Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Noh, ei siis totisesti ollut mun karvoissa. Ainakaan siellä näytelmissä.
Tuomari jotain pölisi emännälle että mun takki olis unohtunut kotiin.. Eli siis emäntä oli taas unohtanut jonkun tosi tärkeen tavaran matkasta, vai mitä?
Meillä oli mukana myös ihana tyttökettu Vanessa, joka tosin oli aika mausteinen tapaus- heti kun yritin vähä kosiskella niin tuli köniin. Auts! Lisäks sitä jännitti kauheesti ja se oksensi autoon. Olin onneks takapenkillä sen ihanan ihmisen kanssa (joka aina nykii mut kaljuksi).
Muut tollerit siellä oli tosi karvasia tapauksia ja mä olin sit ilmeisesti unohtanut laittaa sen päällystakin päälle. Lisäks olin kuulemma tosi "naisellinen" ja se kommentti kävi kyllä vähän mun mahtavan egon päälle. Siis oliko se tuomari ihan sokkee ja eikö se tuntenut niitä palleroita kun niin tarkkaan kopeloi. Teki mieli tokasta sille että hei enkait mä mikään transvesiitti oo kun lapsiakin on jo maailmassa. Mut eihän se ois siitä mun valituksesta mittään älynny ! No, emäntä oli hirveen tyytyväinen mun käytökseen ja yritti tsempata mua. Isännän mielestä oon maailman kommein ja se sitten hehkutti mua siellä ettei mulle jäis paha mieli. On mulla maailman kannustavin lauma !
Vähän kyllä epäilytti toi emännän jaksaminen siellä kehässä, kun eihän se meinaa nykysin saaha ees kenkiä jalkaansa aamulla. Se joulukinkku ei oo vieläkään sulanu sen mahasta.. Pitäsköhän mun kiikuttaa se joku kerta väkisin lääkäriin, eihän tommonen oo normaalia!

Kotona emäntä on taas alkanu hössöttää. Kaiken maaliman kursseja ja koulutuksia se on selaillut netistä, ja nyt kuulemma ollaan kaikenmaaliman järjestöissä että mulla ois ens kesänä ihan älynä tekemistä. Jostain Mejästä se mainihti, sitten siitä lajista missä mennään "ihan putkeen" ja viel jostain luonnetestistä. Kukapa ei mun luonteesta tykkäis, et se luonnetesti on varmaan aika helppo juttu. Nuoleskelen niitä tuomareita vähän, niinku nuoleskelen kaikkia muitakin. Siinä heltyy kovinkin kivisydän.

Oltiin nyt kylässä taas "mummolassa". Siellä asuu se Seppo. Mun paras kaveri.
Riehuttiin ihan hurjana taas pihalla. Mun lempileikki on se että mä juoksen eeltä ja Seppo jahtaa. Sit kun se saa mut kiinni niin painitaan hetki ja sit mä taas otan hatkat ja juoksutan sitä hölmöö ympäri pihamaata. Joskus meen tahallani oikeen syvään hankeen jollon sen jalat ei yllä pohjaan.. siellä se sitten rämpii ja haukkuu mulle kun ei pysy perässä. Hhahahaha, ette usko miten hyvät naurut siitä saa, Seppo kun on kuulemma semmonen madallettu malli. Sitten kuorsataan aina yhessä sohvalla tai matolla kun ollaan riehuttu ihtemme ihan puuduksiin. Kyllä koiran elämä on ihan parasta. Emännälläkin tuntuu aina olevan aika hauskaa kun se kattoo meidän touhuja.

Tänään reenasin emäntää. Tai se kai yritti reenata mua ?
Emäntä laitto kaks damia ihan eri suuntiin ja pisti mut viereen istumaan.
Sitte se osotti sitä toista ja pisti mun hakemaan. Mähän lähin, niin että ei ehtinyt kissaa sanoa.
No menin varmuuden vuoks sen toisen damin luo heti kun sain sen ekan suuhuni. Sit arvoin siinä et kumman veisin eka.. ja se yks huutaa kurkku suorana että "TÄNNE!". Luuleeko se emäntä et mä pystysin ne molemmat tuomaan kerralla. Se oottaa multa kyllä vähän liikaa.
No päätin sit sit viedä sen toisen eka sille ja tuua sit toisen. Tiputin sen damin parin askeleen päähän emännästä että pääsisin nopeempaa hakee sen toisen. No ei kelvannu ku sitte alettiin kyseleen että "Mikä jäi?". Huokasin syvään ja jäin tuijottaa sitä emäntää et onks se tosissaan, eikö se nyt voi ottaa kahta askelta ja sitä damia käteensä. Laiska tuo emäntä!
Noh, heitin äkkii sen ekan damin emännän jalkoihin ja istuin sit emännän viereen.
Sitte sain hakee sen toisen. Oisin niin halunnu leikkiä sillä, niin pakko oli vähän itelleen heitellä sitä.
Ei taas emäntä ymmärtäny huumoria, vaan kielsi mua leikkimästä. Tylsä reeni oli minusta.
Tehtiin sama pari kertaa ja sit siirryttiinki ihan perus palautukseen kun ei mua huvittanu reenata, vaan leikkiä. Emäntä puuskutti jo ihan luovutuskunnossa niin päätettiin mennä sisään. Lohdutin emäntää, että kyllä se siitä. Joskus pitää pistää vähän ees ranttaliksi... ettei emäntäkin ihan kaavoihinsa kangistuis.

Nyt ollaan täällä koko porukka lepäilemässä... Mikään ei oo kivempaa kun käpertyä emännän kainaloon, ja antaa sen rapsuttaa... Jatketaan kohta Sepon kanssa painimista..
Oivaltamisiin,
Nero-Patti.
mä ja mun paras kaveri Seppo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti