Aamulla noustiin aikaisin, pakattiin koko lauma autoon ja ajeltiin mummolaan. Sieltä mentiin passiin. Menin emännän mukana koska isäntä oli päättänyt laitella linnuille hauleja höyheniin.
Ja pauke alkoi- PAU PAU ! Meinasin samontein poistua nahoistani ja juosta päättömänä pitkin poikin maita ja mantuja. Mutta emäntä kielsi (se ilonpilaaja). Piti oottaa ja olla hiljaa. Sitten tuli mun vuoro tehdä töitä. Emäntä käski etsimään- ja minähän etsin ! Ja löysinkin kuulkaa, päivän aikana ainakin yli 20 lintua. Työmaa oli jäänyt isänniltä trimmaamatta ja päätinkin sitten auttaa emäntää (joka huohotti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen) ja tuoda kaikki linnut emännälle jalkojen juureen. Sain paljon kehuja ja makkaraa. Jotakin sisäelimiä yrittivät mulle tarjota mutta HYIH en moisia verisiä ällötyksiä. Lauantaimakkara on mun juttu.
Yks lintu oli kerinny juosta jo parikymmentä metriä karkuun mutta haistoin sen ja hiivin sen taakse ja HAAAH sainpas ! Jäi kiikkiin ! Se oli vielä elossa ja painoin sen painiotteella maahan ja katsoin emäntää että tuu nyt hakee tää ennenku se uudestaan karkaa. Saatiin sekin siis talteen.
Noh,mutta onhan tänä kesänä tapahtunut muutakin jännittävää. Minä olen osallistunut sellaisiin koiratreeneihin missä on pitänyt hakea niitä haisulivariksia (kyyhkyt oli paaaaaljon kivempia).
Siellä mun kaverina on ollut toinen punahäntä Peikko. Kiva se on, eikä me ollenkaan olla tapeltu.
On siis ollut huisketta kun on pitänyt monen ihanan noutaja ja spanieli tytön hajuja haistella.
Siks en oo ehtiny päivitellä blogiakaan. Hajut on kuitenkin aika tärkeitä asioita.
Emäntä on taas ilmoittanut mut näytelmiin. Ootan innolla sitä kun se etsii taas näytelmiä edeltävänä iltana niitä mun papereita- jospa se ois viisastunut ja laittanu ne parempaan talteen kun viimeks.
Niin ja se vauva joka asuu meillä- mä oon alkanu sen kaveriks. Se tykkää jo leikkii lattialla ja mä meenkin siihen ihan viereen- se tyyppi vetelee mua viiksistä..En uskaltanut liikkua kun se tarrasi mua ylähuulesta. Katoin emäntää et PELASTA! Ja se nauraen vapautti mut moisen voimanpesän otteesta. HUIH, luulin jo et mun tyttöjen hurmausviikset irtoaa. Nyt oon tyytynyt makoilee pikkusen kauempana tästä lauman pienimmästä- ihan varmuuden vuoksi.
Seppokin on leikkiny hurjaa metsästyskoiraa. Se tappo oravan. Sillä on joku kummallinen mielihalu kaikkeen söpöön ja pörröseen..en oikeen ymmärrä. Ite en moisiin karvapesiin koskis. Seppo sano et tuntuu mukavalta pureskella pörrösiä juttuja. Kuten mun häntää. Ihan outo tyyppi. Onkohan sillä kaikki Taalasmaat Pihlajakadulla?
Nojoo, mut nyt oon aika väsynyt tästä metsästyksen aloituksesta.
Kirjuutellaan uudemman kerran.
Häntää huiskuttaen,
Nero-Patti.
Osa saaliista perjantailta. Mukana menossa Satu ja Taavi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti